Yli kaiken varottavan varjele sydämesi

...sillä sieltä elämä lähtee! Snl 4: 23

Jer 17: 9-10 Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen, kuka taitaa sen tuntea? Minä, Herra tutkin sydämen, koettelen munaskuut ja annan jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan, hänen töittensä hedelmän mukaan.

Kun Pyhä Henki meissä tekee pyhittävää työtään ja alkaa paljastaa motiivejamme, ajatuksia, joiden parissa askaroimme luonnostaan päivittäin, saamme huomata, että päässämme saattaa liikkua yhtä ja toista, mikä ei kelpaa "julkisuuteen". Tällöin on helppo yhtyä Roomalaiskirje 3:12:n sanoihin: kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.

Jos emme valvo, annamme sijaa virikkeille, jotka voivat tulla vanhasta luonnostamme (lihasta) mielestä tai tunteistamme, vastustajamme saattaa ryhtyä "kaveriksemme" ja tuoda mitä merkillisimpiä valheita, joita alamme pitää totuuksina. Tämä taas johtaa kiusaukseen ja lopulta toimintaan, syntiin. (Jaak 1:15)

Gal 5: 16 Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Hengessä vaeltaessamme olemme tulleet siihen uskoon, jota Paavali julistaa Roomalaiskirjeessä elämän hengen laista. Se on vapauttanut meidät synnin ja kuoleman laista! (Rm 8:1-4). Katsomme Jeesukseen, siihen mitä olemme Hänessä. Uusi luomus meissä (2 kor 5:17) on yhtä synnitön kuin Jeesus, sillä olemme veriliiton kautta saaneet Hänen vanhurskautensa Hänen kannettuaan meidän syntimme. Halleluja, uudistumme Hänen kuvansa kaltaisuuteen! Isä rakastaa meitä, kun näkee Poikansa kuvan meissä. Saamme hyljätä ja jättää, ikäänkuin ohittaa sen, mikä niin helposti meidät kietoo, Voimme Jeesuksen nimessä käskeä paholaista väistymään. Jos joku syntiä tekeekin, meillä on Puolustaja Isän tykönä (1 Joh 2:1). Ja kun me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 1Joh 1:9!

"Paljon on lapsella aihetta kiittää, Jumalan lahjoja kaikille riittää. Päivä jo yksikin aamusta varhain, iltahan ehditty lahjoista parhain!! Aamen!

Paljonkin voisi  kertoa ns.entisestä elämästä, elämästä ennen uskoon tuloa, mutta olen sitä mieltä, ettei se ketään rakenna. Ainoastaan esimerkkinä siitä miten ei pidä valita. Vääriä valintoja on tullut tehtyä uskon elämänkin aikana. Jumala on rakkaudessaan ne sallinut, armahtanut, parantanut. On asioita, jotka ovat satuttaneet toisten ihmisten valintojen tähden. Ne ovat asioita, joista selvitään myös armon avulla, antamalla anteeksi. Vaikuttaa siltä, että elämä on jatkuvaa prosessia siihen asti, kunnes "sapatin lepo" saavutetaan.

Jatkossa pyrin käsittelemään näitä "prosesseja" sen mukaan kuinka jaksan, tai Pyhä Henki puhuttavaksi antaa. Ehkä joku saa tästä jotain itselleen, se on tarkoitkseni.

Kuka olen

Olen aito savolainen, vaikka asunut useammassakin etelä-Suomalaisessa kaupungissa. Avioiduttuani vähän yli kaks kymppisenä alkoivat muutoksen tuulet puhaltaa, kun työpaikkamme sijaitsivat atomikaupungissa, Loviisassa. Siihen syntyi sitten ainokainen poikani, jota hoitelin kotona ensimmäiset puolivuotta. Uusi murre, suomen ruotsi ei aluksi niin hyvin istunut savolaiseen kieljoppiin, vaikka aito Pernåbolainen väänsikin vähän niinku savolaisittain.

Avioliitto takkuili alunalkaenkin, joten yksinhuoltajaäidillä haasteita riitti enemmänkin, mikä puolestaan johti syvempään elämäntarkoituksen etsimiseen. Oli kahdeksankymmentä luvun alkupuoli, kun ev.lut. kirkossa järjestettiin "tässä elämä" kampanja. Rukoiltiin suomalaisten heräämisen puolesta, jaettiin koteihin hengellistä kirjallisuutta, aloitettiin pienryhmätoimintaa kirkossa. Niinpä janoni hengellisiin asioihin lisääntyi samalla kun kysymyksiini sain vastauksia ko. jaetusta kirjallisuudesta. Ymmärsin, etten olisi mukana "tempauksessa" vaan jäämässä vaivan aikaan ja samalla matkalla kadotukseen. Käsitin senkin, että suurin osa ongelmistani johtui siitä, että yritin itse olla "elämäni herra", sensijaan, että olisin ymmärtänyt luovuttaa sen pystyvimpiin käsiin.
Monta asiaa tuli mietittäväksi: nro 1, mitä muut sanovat, työkaverit, sukulaiset. Soitin varmuudeksi äidilleni ja kerroin tilanteen, vakuutin, että olen siinä tilassa kuin aina ennenkin. Toiseksi, jos teen ratkaisun Jumalan puoleen, pysynkö uskossa, ja onko kyseessä oma voimani. Siihen luin Raamatusta: "Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, HÄN antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, kaikille niille, jotka uskoivat Hänen nimeensä!" Uskoin tämän sanan ja istuin sänkyni laidalle ja rukoilin tähän tapaan: "Hyvä on Jeesus, haluan, että Sinä istut sydämeni valtaistuimella. Anteeksi, että olen itse hallinnut omaa elämääni ja siten tehnyt syntiä sinua ja läheisiäni vastaan. Anna minulle anteeksi ja tule sydämeeni!"

Seuraavana aamuna astioita pestessäni soi sisimmässäni laulu: "Vain yksin Jeesus Hän mulle riittävi...", ja tiesin, että se tuli Pyhästä Hengestä, joka oli tullut sisimpääni! Olin onnellinen, ymmärsin syntyneeni uudesti, sain aloittaa puhtaalta pöydältä!

Nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin Hän, Jeesus, on minun Herrani ja Jumalani. Joudun toteamaan, että vaiheita on ollut, mutta Hän on uskollinen ja antanut voimansa jokaiseen päivääni, kuten on luvannutkin. "Niinkuin on päiväsi, niin on voimasi!", ja "vaikka me olemme uskottomat, on Hän uskollinen, sillä itseään kieltää Hän ei saata". Uskollinen, ikuinen, muuttumaton rakkaus Hän on!

 Odotan sen autuaan toivon täyttymistä, kun saan nähdä Hänet kasvoista kasvoihin. Siihen asti pyrin täyttämään tehtävääni julistaen evankeliumin ilosanomaa: Jeesus Kristus on kuollut kaikkien edestä. "Kaikki ovat syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla, mutta Jumalan armolahja, on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, ja jokainen joka avuksi huutaa Herran nimeä, pelastuu!